Wednesday, February 27, 2008

Olosuhteiden uhri

Näin se on melkein kaksi viikkoa vierähtänyt jäähyllä. Vaikka sisäinen poikamieheni häpeääkin alkuvuoden tapahtumia, en voi siltikään myöntää katuvani mitään. Vaikka Manninen varmaan tuomitseekin minut pelimieheksi, ei totuus kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Joskus elämä vain heittelee, hyvässä tai pahassa. Eikä siinä oikein voi muuta tehdä, kuin yrittää pysyä kyydissä.

Nyt kävi näin.

Mutta ei hätää, kunhan vain tämän jäähyn saan lusittua, aloitan ryhtiliikkeen ja parannan tapani. Voisin vaikka kasvattaa taas parran? Se ainakin toimi äärimmäisen hyvin naisten suhteen. Ei säpinän säpinää kun leuassa töröttää pitkiä karvoja vähän liian harvassa.

Tein muuten havainnon, että lemmikki piristää kummasti paatuneenkin poikamiehen arkea. Sattuman kautta asuntooni muutti 10-vuotias Otto-kissa. Melkoisen hurmaava veijari. Onpahan edes joku, joka odottaa kotona.

3 comments:

Anonymous said...
This comment has been removed by the author.
manninen said...

No kyllähän sitä itse kukun on joskus "tyrinyt". Jokainen kaatuu, mutta
tärkeintä on se kuinka nopeasti nousee ylös...

Emeritus said...

Niinno... Se "tapojen parantaminen" on aina niin tulkinnanvarainen juttu.

Otto on viimeisenpäälle poikamies. Pallitkin lähti jo aikaa sitten.